Pian Nato-Suomessa on uusi presidentti – professori havaitsi kampanjoinnissa yhden ikävän asian

Puolustusvoimain uudeksi komentajaksi parin kuukauden päästä nousevalla Janne Jaakkolallakin on esihenkilö – hän on joko Alexander Stubb (kok) tai Pekka Haavisto (vihr).

Jaakkolan nimityksestä päätti keskiviikkona tasavallan presidentti Sauli Niinistö, puolustusvoimain ylipäällikkö. Parin viikon päästä kansa päättää, kuka on uusi ylipäällikkö.

– Uuden presidentin myötä vasta aika näyttää, miten tehtävänjako asettuu, arvioi Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio uuden presidentin roolia Nato-Suomessa.

Nato-politiikkaan liittyen hänen silmiinsä on pistänyt yksi harmillinen asia vaalikampanjoinnissa.

– Ikävä juttu se, että nämä presidenttiehdokkaat aina unohtavat mainita hallituksen ja eduskunnan. Eli kampanjoinnista tulee sellainen kuva, että he jotenkin yksin johtaisivat asioita. Se on sekä mahdotonta että myös ihan perustuslain vastaista.

Suomi on ollut Natossa pian vuoden. Raunion mukaan tänä aikana on eletty eräänlaista ”Nato-kuherruskuukautta”: Nato on ollut pinnalla ja saanut erittäin paljon näkyvyyttä, EU on jäänyt keskustelussa taustalle.

– Jatkossa on syytä olettaa, että asiat normalisoituvat ja Nato on tavallaan vain yksi viiteryhmä, jossa Suomi on mukana. Ja kun ajatellaan, että pääministeri edustaa Suomea EU:ssa ja presidentti Natossa, ainakin siellä huipputasolla, niin varmasti vaakakuppi kääntyy enemmän sinne EU:n suuntaan. EU on kuitenkin Suomelle se ensisijainen viiteryhmä.

Eli Nato-presidentti ja EU-pääministeri – tästä jaosta on vaalikampanjan aikanakin puhuttu – mutta toimiiko se käytännössä?

– Riippuu siitä, miten pääministerin, hallituksen ja presidentin suhteet ylipäätään toimivat.

Raunio nostaa esiin asian, joka on tärkeää muistaa.

– Presidentti ei saa johtaa Nato-politiikkaa yksin, vaan kaikki ulkopoliittiset toimet on sovitettava yhteen hallituksen kanssa. Myös Nato-asiat.

Uudessa ajassa myös yksi presidentin perinteinen rooli voi korostua: presidentti on puolustusvoimain ylipäällikkö Nato-Suomessa ja sotaisassa maailmantilanteessa.

Sodasta ja rauhasta päättää presidentti eduskunnan suostumuksella. Tämä määritellään Suomen perustuslaissa.

Näissä oloissa ylipäällikön rooli ei ole pelkkä hallinnollinen asia, sanoo ministeri ja emeritusdiplomaatti Jaakko Iloniemi Helsingin Sanomille. Hänen mukaansa kyseessä on puolustuspolitiikan ydinkysymys.

Myös Raunio muistuttaa presidentin vaikutusvallasta.

– Toki presidentillä voi olla tosiasiassa aika paljonkin vaikutusvaltaa, mutta kuitenkin asiat on tehtävä yhdessä hallituksen kanssa.

– Kaikki arkinen toiminta tapahtuu ministeriöissä sekä osin puolustusvoimissa. Erityisesti ministeriöissä, jotka ovat hallituksen alaisia. Eli kaiketi presidentti osallistuu Nato-asioiden valmisteluun aivan kuin muidenkin ulkopolitiikan asioiden valmisteluun tavallaan hallituksen kautta, Raunio sanoo.

Presidentti päättää myös liikekannalle­panosta. Jollei eduskunta ole liikekannalle­panosta päätettäessä kokoontuneena, se on heti kutsuttava koolle. Presidentti voi myös ottaa päätettäväkseen minkä tahansa puolustusvoimain komentajan, rajavartiolaitoksen päällikön tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian, kerrotaan tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla.

Poikkeustilanteissa presidentille kuuluu myös kertausharjoituksista päättäminen ja reserviläisten kutsuminen ylimääräiseen palvelukseen.

Presidentti voi myös valtioneuvoston esityksestä poikkeusoloissa, esimerkiksi sodan aikana, luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle. Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 presidentti Kyösti Kallio antoi ylipäällikkyyden marsalkka C.G.E. Mannerheimille.

Presidenttiehdokkaista Stubb sanoo Ruotuväki-lehdessä, että ei presidenttinä luovuttaisi ylipäällikkyyttä kriisitilanteessakaan.

– Se on yksi tasavallan presidentin tärkeimmistä tehtävistä. Sotilaskäskyasiat presidentti päättää esittelystä. Puolustusvoimien komentaja ja muut sotilasasiantuntijat ovat tietenkin laatimassa ehdotuksia, Stubb sanoo.

Vaaliohjelmassaan hän toteaa, että ”elämme rauhattomuuden aikaa, jolloin ylipäällikön rooli korostuu”, kun hän ”johtaa Nato-Suomea”.

Haavisto puolestaan antaa ymmärtää Ruotuväen kysyessä asiasta, että riippuu tilanteesta, luovuttaisiko hän kriisitilanteessa ylipäällikkyyden.

– Tilanteessa, jossa maa on jo sodassa, voidaan presidentin ja puolustusvoimain ylipäällikön tehtävät erottaa tavalla, jota käytettiin menneissä sodissa, Haavisto toteaa.

Lisäksi presidentillä on nimitysvaltaa. Puolustusvoimien komentajan lisäksi ylipäällikön tavallisimpia tehtäviä puolustusvoimiin liittyen on upseerien nimittäminen. Varusmiehille tuttu ylipäällikön tehtävä on esimerkiksi upseerikokelaiden ylentäminen vänrikeiksi.

Omaa arvomerkkiä ylipäälliköllä ei ole vaan asema liittyy presidenttiyteen. Maaliskuussa tähän tehtävään astuu joko korpraali Stubb tai siviilipalvelusmies Haavisto.