Saara Kankaanrinnan kolumni: Todellisuudentaju koetuksella, kun valtio muuttuu digitaaliseksi

Maailmankartalta häviää valtio.

Ilmastonmuutos nostaa tunnetusti merenpintaa. Huonosti käy saarille. Tuvalun valtio jää kokonaan pinnan alle tämän vuosisadan aikana.

Ilmastonmuutoksen vuoksi kotinsa menettävät tuvalulaiset hajaantuvat. Tuvalu on tähän alistuen aloittanut jo digitaalisen jättiurakkansa.

Saarivaltio suunnittelee siirtävänsä koko valtion olemassaolon pilveen. Siis digitaaliseen tallennustilaan jossa Tuvalu olisi voimissaan.

Virallisen valtion olemassaolo on epäselvää, koska kansainväliset lait edellyttävät valtiolta maa-aluetta. Mutta tähän mennessä 25 valtiota on tunnustanut Tuvalun digitaalisen suvereniteetin.

Tätä ”digitaalista suvereniteettia” joutuu valtio-oppinutkin funtsimaan muutaman kerran.

Ehkä joskus valitsemme virtuaalipresidentin. Kukin saa tuunata valtiolliselle avatarille ominaisuudet jotka eivät ärsytä, ja tekoäly hoitaa hommat.

Tuntuu, että elämme huonossa scifileffassa.

Meillä on jo kaksoiselämä, live-elo ja digielo. Mielemme humpsahtaa ruutujen kautta digiversumiin. Tyhjä ruumis hortoilee tylsemmässä arkitodellisuudessa.

Kaikki uupuvat, menettävät joko keskittymiskykynsä tai mielenrauhansa, sillä kukapa ei väsähtäisi algoritmien orjana moninkertaiseen elämään.

Ja nyt suvereeni valtiokin siirtyy digipilveen. Todellinen elämä ja oikea Tuvalu tuhoutuu, kun emme osaa torjua ilmastonmuutosta riittävän rivakasti. Jäljelle jää virtuaalinen ”todellisuus”.

”

Kansainväliset lait edellyttävät valtiolta maa-aluetta.

Emme ole panostaneet elämän- eli luonnonsuojeluun vaikka vesien, ilmaston ja vihreän luonnon kriisit ovat tiedossa.

Luontoa on kyllä pelillistetty, digiloikattu ja viety virtuaaliseksi into piukeana.

Kohta joku valopää keksinee, että sukupuuttoon kuolevat lajit voidaan Tuvalun tavoin saada elämään digitaalisesti. Hei luontokato ratkaistu!

Tuvalun tie on elämän kokoinen kysymys. Haluammeko olla virtuaalitodellisuudessa? Vai veden, maan, ilman, kasvien, eläinten ja mikrobien täyttämässä aistikkaassa elämässä.

Kysymys on turha, sillä eihän meillä ole edes happea hengitettäväksi ilman muuta luontoa.

Virtuaalisuus voi toki auttaa ymmärtämään luontoa. Toisaalta on mahdollista, että etäännymme ja todellisuudentajumme heikkenee.

Ainoa vastalääke on elämä: oikeassa luonnossa oleminen, oikeiden ihmisten tapaaminen, katseen suuntaaminen luontoon ja silmiin.

Tiedämme, että luonnon tuhoaminen täytyy lopettaa. Se ei ole uhraus eikä ideologiaa, vaan jääkylmää rationaalisuutta.

Pilvipalveluista tärkeimmät ovat osa maapallon vedenkiertoa. Pilvien servereitä ovat metsät, suot, maaperä ja tietenkin vesistöt.

Niissä meillä on Suomessa kokonaisvaltaista ymmärrystä, jos yhdistämme ekologisen osaamisemme. Luontoviisautta tekoälyn rinnalle.

Toivon, että uusi, inhimillinen presidenttimme tarttuu tähän. Metsien, vesien ja maan puolustus on myös osa maanpuolustusta.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.