Lupaprosesseista halutaan kevyempiä.
Jos hallitusohjelman kirjaukset toteutuvat, Suomessa on 5–6 vuoden kuluttua yli 300 ampumarataa enemmän kuin nyt.
Asiasta kirjoitti ensin Yle.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 670 järjestöjen, yhdistysten tai urheiluseurojen ylläpitämää yksityistä ampumarataa. Tavoite on nostaa määrä 2020-luvun lopulla tuhanteen.
Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kattojärjestön MPK:n toiminnanjohtaja Antti Lehtisalo sanoo, että tarve uusille ampumaradoille on kova. Viime vuonna MPK:n vapaaehtoisissa koulutuksissa oli hieman yli 70 000 osallistujaa, ja koulutuspäiviä oli 116 000.
– Ne ovat todella merkittäviä, ennätyssuuria lukuja. Merkittävä osa koulutuksesta on sotilaallisia valmiuksia palvelevaa koulutusta, myös ase- ja ampumakoulutusta, Lehtisalo sanoo.
Lehtisalon mukaan maanpuolustustahto Suomessa on todella korkealla, eikä siinä näy hiipumista.
Samaan aikaan nykyiset ampumaradat ovat ylikuormittuneita metsästys- ja ampumaseurojen, vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ja eri reserviläisjärjestöjen väestä.
Vapaaehtoisilla maanpuolustuskursseilla kävi viime vuonna ennätysmäärä osallistujia.
– Monet tahot käyttävät ampumaratoja ja haluavat harrastaa ampumista. Samaan aikaan Puolustusvoimien harjoitustoiminta on kasvanut ja kansainväliset harjoitukset lisääntyneet, mikä lisää painetta entisestään. MPK haluaa vaihtoehtoisia toimipaikkoja. On löydettävä järkeviä harrastuspaikkoja, tarvitaan siis lisää ampumaratoja, Lehtisalo miettii.
Parhaimmillaan Suomessa on ollut yli 2 000 ampumarataa. Lehtisalon toiveissa on, että osa niistä voitaisiin palauttaa käyttöön pelkistetyllä ympäristölupaprosessilla.
– Kun tiettyyn paikkaan on rakennettu ampumarata, jo silloin on otettu huomioon asutukseen, ympäristöön ja maaperään liittyvät kysymykset. Jos näillä paikoilla aloitetaan ampumatoiminta uudelleen, voitaisiin ottaa käyttöön pelkistetty ympäristölupaprosessi. Jos ampumarata rakennetaan ihan uudelle alueelle, silloin prosessi voisi olla vähän erilainen, Lehtisalo ehdottaa.
Ampumaratoja käyttävät mm. metsästäjät, urheiluampujat, vapaaehtoiset maanpuolustuskurssilaiset ja erilaiset reserviläisjärjestöt.
Lehtisalon mukaan suurin tarve uusille ampumaradoille on Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla.
–Siellä missä on eniten ihmisiä, tarve tulee tietysti sitä kautta. Mutta kyllä lisätarvetta on läpi koko Suomen, Lehtisalo sanoo.
Suurin este on toistaiseksi ollut hidas, hankala ja poukkoileva ympäristölupaprosessi. Suomen ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Laitinen kuvaili Ylelle lupaviidakkoa villiksi länneksi.
Lehtisalo sanoo, että ympäristö – ampumaradan lähistöllä oleva asutus, ampumisesta aiheutuva melu, maaperäkysymykset (mm. pohjavesi) ja ampumavalleihin kertyvä jäte – täytyy ottaa huomioon. Lisäksi tulevat luodissa olevat materiaalit, lähinnä lyijy.
Ampumisessa tulee paljon jätettä, sekä hylsyjä että itse hiekkavalleihin uppoavat luodit. Nämä hylsyt on kuvattu Sotkan ampumaradalla Kauhajoella syksyllä 2008.
– Nyt jo on menetelmiä, joilla lyijypäästöjä voidaan minimoida. Lupajärjestelmä pitäisi järkeistää sen mukaan, minkälaista toimintaa radalla on, Lehtisalo sanoo.
Onko tavoite 300 uudesta ampumaradasta 5–6 vuodessa realistinen?
– Jos eri hallinnonaloilla on tahtotilaa, jos otetaan erityisesti maanpuolustusnäkökulma huomioon ja jos ympäristölupaprosessia saadaan pelkistettyä ja yksinkertaistettua, näen sen ihan realistiseksi. Korostaisin maanpuolustuksen ja maanpuolustustahdon näkökulmaa muiden ampumaratojen käyttötarkoitusten lisäksi, Lehtisalo sanoo.
Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra (kok) sanoo, että valtio ei lähde maksamaan uusia ampumaratoja, vaan hallituksen on tarkoitus luoda sellaiset edellytykset ja olot, että yksityisillä toimijoilla on mahdollisuus avata uusia ratoja.
Kopra sanoo, että ympäristölupamenettely on nykyisellään sekä hidasta että kallista.
Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra sanoo, että hallitus haluaa helpottaa niitä ehtoja ja edellytyksiä, joilla ampumaratoja voitaisiin pitää toiminnassa ja avata uusia.
– Moni on sellaisessa ympäristölupakiikussa, että lupa maksaa helposti kymmeniätuhansia euroja. Jollakin pienellä yhdistyksellä ei ole tällaiseen mahdollisuuksia, joten sen ylläpitämällä ampumaradalla ampumatoiminta lakkaa. Tässä on ollut sellainen käänteinen haaste, että nykylainsäädännöllä ampumarataverkosto on supistunut koko ajan.
Kopran mukaan asiantuntijoiden voimin on tarkoitus nyt katsoa lupaviidakko läpi, mihin pyritään, mikä on kohtuullista ampumaradan ylläpitäjän kannalta ja mikä ei saastuta luontoa.
– Jos ja kun hallitus onnistuu tässä, kyseessä on merkittävä uudistus. Se lisää paljon ampumaharrastusmahdollisuuksia, ja ampumaharrastus on yksi tapa pitää yllä maanpuolustusjärjestelmäämme, Kopra sanoo.
Pohjois-Hämeen Ampujat kertoo verkkosivuillaan, että sen ampumaradoilla on ammuttu ympäristöluvassa sallitun ulkopuolisina aikoina. Ympäristölupa on uhattuna, jos radoilla ammutaan muuten kuin sallittuina aikoina.
Suomi on kuitenkin kansalaisvalitusten luvattu maa. Valitukset eri oikeusasteisiin voivat vaikuttaa toteutumisaikatauluun suurestikin.
– Näissä asioissa on aina tietyt suomalaiset kiemurat, mutta luotan Petteri Orpon hallituksen toimintakykyyn, Kopra miettii.