Kun lanta kierrätetään, luonto kiittää. Kestävät maataloustoimet parantavat kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen, parantavat biodiversiteettiä, kasvattavat hiilivarastoja ja vähentävät päästöjä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Kari Ylivainio työskentelee ravinteiden kierrätykseen liittyvien kysymysten parissa. Hän koordinoi EU:n Horizon 2020 -tutkimushanketta, joka keskittyy kierrätyslannoitteisiin.Hanke selvittää, miten kierrätystä voidaan optimoida maataloudessa ja miten huolehditaan kierrätyslannoitteiden turvallisuudesta.
Suomessa kotieläinten, kuten nautojen, sikojen ja kanojen, lannat palautuvat Ylivainion mukaan jokseenkin täysmääräisesti takaisin pelloille. Jätevedenpuhdistamoiden lietteen käyttö on heikompaa. Sitä vaivaavat sekä imagokysymys että pelko pelloille ja sitä kautta ruokaan päätyvistä haitta-aineista.
Viljelyalueet sijaitsevat muualla, ja niillä joudutaan käyttämään teollisesti valmistettuja mineraalilannoitteita.
Lannan osalta mutkaa matkaan tuo se, että tuotanto on Suomessa keskittynyttä. Lantaa tuotetaan paljon Pohjanmaan nautatiloilla ja turkistarhoissa, Lounais-Suomen kana- ja sikatiloilla sekä Itä-Suomen karjatiloilla. Eläintuotannon alueilla ravinteita kertyy maaperään jopa liikaa, jolloin osa niistä huuhtoutuu vesistöihin ja aiheuttaa rehevöitymistä.
Viljelyalueet sijaitsevat muualla, ja niillä joudutaan käyttämään teollisesti valmistettuja mineraalilannoitteita.
Miksi tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa? Kysymys on rahasta. Lannan vesipitoisuus on korkea, ja veden kuljettaminen paikasta toiseen on paitsi turhaa, myös kallista. Siksi lanta pitäisi saada käsiteltyä niin, että sen ravinteet saataisiin konsentroitua. Silloin kuljettaminen olisi kustannustehokkaampaa.
Osa tiloista prosessoi tilalla muodostuvan lannan itse, mutta lannan kokonaismäärään nähden tämä on vähäistä.
Fosfori ja typpi talteen
Vastauksen siihen, miksi lanta kannattaa kierrättää, Ylivainio tiivistää kahteen sanaan: fosfori ja typpi.
Fosfori on hupeneva luonnonvara, jota ei synny lisää. EU on määritellyt fosforin kriittiseksi raaka-aineeksi. Euroopan ainoa fosforikaivos on Suomessa Siilinjärvellä, ja helposti louhittavien fosforivarantojen määrä hupenee. Louhiminen käy kalliimmaksi.
Typen valmistaminen taas vaatii energiaa ja lisää kasvihuonekaasupäästöjä.
Lannassa on sekä fosforia että typpeä ja lisäksi hiiltä, jota käytetään maanparannusaineena. Suomessa maaperän hiilipitoisuus vähenee kaiken aikaa. Kaupantekijäisiksi lannan mädättämisestä syntyy biokaasua eli energiaa.
Eläintuotannon alueilla ravinteita kertyy maaperään jopa liikaa, jolloin osa niistä huuhtoutuu vesistöihin ja aiheuttaa rehevöitymistä.
Orgaaniset lannoitteet eroavat väkilannoitteista lähinnä käytettävyydeltään. Teollisten tuotteiden ravinnepitoisuudet ovat suurempia, joten niitä tarvitaan vähemmän. Kauniita rakeita on helpompi levittää kuin lantaa. Väkilannoitteiden ravinteet ovat kasvien käytettävissä kasvukauden alussa nopeammin.
– Teknologioita kehitetään kaiken aikaa, mutta matkaa on vielä siihen, että käytettävyys saadaan samanlaiseksi, Ylivainio arvioi.
Turvallisuutta tutkitaan
Kari Ylivainio kertoo, ettei ole nähnyt tutkimuksia, joissa kotieläinlannan käyttö lannoitteena olisi vaarallista ihmiselle. Kotimaisen lannan raskasmetallipitoisuudet ovat samaa luokkaa mineraalilannoitteiden kanssa.
Lantojen ja lietteiden yksi ongelma voisivat olla antibiootit, ja tätä tutkitaan parhaillaan.
Ylivainio pohtii vastausta kysymykseen, miten kierrätys saataisiin nykyistä tehokkaammaksi. Maatalousyrittäjien kontolle vastuuta ja kustannuksia ei voi siirtää noin vain. Saataisiinko tämä sisällytettyä ruoan hintaan?
Jos viljelijöiden saama siivu ruoan hinnasta kasvaisi, niillä olisi isompi kukkaro ohjata ravinnevirtoja, Ylivainio pohtii.
– Monilla jätevedenpuhdistamoilla mädätetään lietettä. Ne voivat tarvittaessa nostaa vesimaksun hintaa. Viljelijöillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, Ylivainio huomauttaa.
Euroopan puhtaimmat jätökset
Oulun Ruskossa sijaitsevalla Gasumin biokaasulaitoksella haiskahtaa, muttei tyrmäävästi. Se, mikä haisee, on raaka-aine eli puhdistamoliete. Se on ihmisulosteesta koostuvaa liejumaista mössöä, jonka kuiva-ainepitoisuus on 20–25 prosentin luokkaa.
Prosessin läpi käynyt lopputuote tuoksuu vienosti, lähinnä mullalle.
Ruskon laitokselle tulevasta jätteestä reilu puolet, noin 30 000 tonnia vuodessa, on puhdistamolietettä. Lähes saman verran on biojätettä. Satunnaisesti tulee elintarviketeollisuuden sivuvirroista peräisin olevaa jätettä.
Ihmisperäinen syöte on prosessille hyväksi. Se tasapainottaa prosessia, tuo mukanaan fosforia ja metaania ja on ravinnerikkaampaa kuin biojäte.
Hygienisointi hävittää salmonellan, kolibakteerit ja muut taudinaiheuttajat. Toiminta on tarkkaan valvottua, ja hyvä niin. Jos prosessin läpi livahtaisi vaikkapa ripulia aiheuttavaa E.coli-bakteeria, pitäisi koko laitos sulkea.
– Suomessa on Euroopan puhtaimmat jätökset, Gasumin lannoitteista ja ravinteista vastaava kehityspäällikkö Katja Alhonoja huomauttaa.
Laitoksen hygienisoitu käsittelyjäännös käytetään maatalouden lannoitevalmisteena samoin kuin lingoilta saatava kiinteä jäännös.
– Kiertoonhan jätteet pitäisi saada. Ravinteista tulee niukkuutta, ja biokaasulaitosten kautta ravinteet kierrätetään, tuotepäällikkö Antti Tuominen Gasumilta huomioi.
Hänen mielestään tämäkin kierrätystuote pitäisi nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Useimmiten esteenä ovat ihmisten mielikuvat. Viljelijäportaassa tietoisuus on pitemmällä, Tuominen arvelee.
Katja Alhonoja kertoo, että jätevesipohjaisista lannoitteista ei tule Gasumille tulovirtaa, ainakaan vielä. Tuotetta syntyy biokaasun tuotannon sivutuotteena. Rahti ja linkoaminen maksavat. Markkinat ovat haastavat, sillä tekemistä riittää tuotteiden tunnetuksi tekemisessä ja imagon kirkastamisessa.
– Nämä lannoitteet ovat hiilinieluja, Alhonoja huomauttaa.
Bioenergialla monia lähteitä – jatkossa ehkä levätkin
Teknologian tutkimuskeskus (VTT) julkaisi marraskuussa Hiilineutraali Suomi 2035 -hankkeeseen liittyviä tutkimustuloksia, joiden mukaan bioenergian rooli matkalla hiilineutraaliuteen on vahva. Bioenergian absoluuttisen määrän arvioidaan kasvavan, vaikkakin sähköntuotannossa rooli pienenee lähinnä siksi, että tuulivoiman ja ydinenergian osuudet kasvavat.
Lämmöntuotannossa ja liikenteessä bioenergian rooli sen sijaan vahvistuu.
Tämä johtuu nopeista muutoksista lähitulevaisuudessa: kivihiilestä luopumisesta sekä energiaturpeen tuotannon ja käytön romahtamisesta.
Tällä hetkellä bioenergian osuus Suomen energiankulutuksesta on noin 30 prosenttia.
Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka pitää Suomen vahvuutena monipuolista energiarakennetta, sillä monipuolisuus tukee huoltovarmuutta. Siksi bioenergian osuuden maltillinen kasvu jonkin verran nykyisestä sekä hiilidioksidin talteenotto- ja poistotekniikoiden kasvava hyödyntäminen ovat hänen mielestään oikeansuuntaisia tavoitteita.
Suomessa suurin osa bioenergiasta tuotetaan metsätalouden ja -teollisuuden sivuvirroista. Maataloudessa bioenergiaa saadaan lähinnä lannasta. Muita lähteitä ovat biojäte sekä purkupuu ja rakennusjäte.
Maatalouden sivuvirroissa on vielä käyttämätöntäkin potentiaalia. Levien mahdollisuuksia biopolttoaineen tuotannossa tutkitaan, mutta kaupallisesta tuotannosta siinä ollaan vielä varsin kaukana.
Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjen laskenta herättää ihmetystä. Biomassaa poltettaessa piipusta tulee hiilidioksidia jopa fossiilisia polttoaineita enemmän, mutta silti sen päästökerroin on nolla.
Tämä johtuu siitä, että biomassaa poltettaessa ilmaan vapautuu saman verran hiilidioksidia kuin biomassa on sitonut kasvaessaan. Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi päästöjä ei lasketa enää energiasektorilla. Käytäntö on sovittu YK:n ilmastosopimuksessa, ja se perustuu EU-lainsäädäntöön.
– Huomio pitäisi kiinnittää toimenpiteisiin, ei laskentajärjestelmiin. Meillä on kova kiire vähentää päästöjä ja lisätä hiilinieluja, joten miksi ei keskityttäisi siihen, Harri Laurikka esittää.
Bioenergia ry on laatinut yhdessä Energiateollisuus ry:n kanssa suosituksen ekologisen kestävyyden huomioimiseksi puupolttoaineiden hankinnassa. Lokakuussa julkaistu suositus keskittyy kolmeen teemaan: kestävän metsänhoidon mukaisiin toimiin, lahopuun lisäämiseen sekä biomassan alkuperän raportointiin.
Kuolleen ja lahonneen puuaineksen väheneminen on tavallisin metsälajien uhanalaisuuden syy. Suosituksen mukaan tärkeimpiä keinoja metsien lahopuumäärän lisäämiseksi ovat kuolleen maa- ja pystypuun säästäminen, säästöpuiden jättäminen ja tekopökkelöiden tekeminen hakkuiden yhteydessä.
Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjen laskenta herättää ihmetystä.
Suomessa suurin osa bioenergiasta tuotetaan metsätalouden ja -teollisuuden sivuvirroista. Maataloudessa bioenergiaa saadaan lähinnä lannasta. Muita lähteitä ovat biojäte sekä purkupuu ja rakennusjäte.
Suomessa suurin osa bioenergiasta tuotetaan metsätalouden ja -teollisuuden sivuvirroista. Maataloudessa bioenergiaa saadaan lähinnä lannasta. Muita lähteitä ovat biojäte sekä purkupuu ja rakennusjäte.