Iina Järvinen toivoo, että itsensäkehittämisoikeus huomioitaisiin muun muassa leikkauksia tehdessä.
Julkinen valta on epäonnistunut köyhien ihmisten itsensäkehittämisoikeuden turvaamisessa.
Tähän tulokseen tuli hallintotieteiden maisteri Iina Järvinen kirjoittaessaan väitöskirjaansa. Järvisen väitöskirja käsittelee koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella tapahtuvaa itsensä kehittämistä.
Itsensä kehittämiseksi lasketaan esimerkiksi harrastuksiin, kursseille tai muihin vapaa-ajan aktiiviteetteihin osallistuminen.
Perustuslaki sanoo, että jokaisella on yhtäläinen oikeus kehittää itseään, oli taloudellinen tilanne mikä hyvänsä.
Käytännössä rahatilanne kuitenkin rajoittaa mahdollisuuksia, sanoo Järvinen.
– Sivistystä koskevassa lainsäädännössä ei ikään kuin tunnisteta, että on olemassa tällainen perusoikeus, jota pitäisi toteuttaa tavallisen lain tasolla, Järvinen kertoo.
Oikeus kehittää itseään on pitkälti sosiaaliturvan varassa. Sitäkään koskevassa lainsäädännössä oikeutta ei tunnisteta, Järvinen sanoo.
– Perusoikeussäännös velvoittaa, että asiasta pitäisi säätää tavallisen lain tasolla, mutta sitä toteutetaan hyvin puutteellisesti ja hajanaisesti.
Ongelma näkyy arjessa päivittäin
Lapsiperheköyhyyden lisääntyminen on pakottanut monet perheet tekemään valintoja itsensä kehittämisen kustannuksella.
– Jos perheessä joudutaan miettimään, ostetaanko ruokaa vai maksetaanko lasten harrastukset, kyllä menoja lähdetään varmaan niistä harrastuksista karsimaan, Järvinen toteaa.
– Itsensäkehittämisoikeuden näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että perhe on vähävarainen ja lapsilla ei näin ollen ole välttämättä mahdollisuuksia kehittää itseään, hän jatkaa.
Monimutkaiselle ongelmalle on vaikeaa nimetä yksinkertaista ratkaisua. Järvinen toivoo, että kun päättäjät päättävät, mihin rahaa käytetään, oikeutta kehittää itseään ei sivuutettaisi.
– Esimerkiksi kun vapaan sivistystyön oppilaitoksiin, kuten kansalaisopistoihin suunnitellaan leikkauksia, se on itsensäkehittämisoikeuden heikentämistä.
”Mullistavia parannuksia ei ole tulossa”
Iina Järvinen on tutkinut aihetta täyspäiväisesti noin neljän vuoden ajan. Järvinen käytti väitöskirjaa tehdessään muun muassa lainvalmisteluaineistoja, teoreettista kirjallisuutta sekä luki valmiiksi saatavilla olleita tutkimusaineistoja köyhyyden kokemuksellisuudesta.
Perehtyminen aiheen historiaan yllätti Järvisen.
– Aika paljon käydään edelleen samoja keskusteluja kuin 1800-luvulla siitä, kenellä on oikeus saada valtiolta apua, Järvinen sanoo.
Järvinen haluaa uskoa, että itsensäkehittämisoikeuteen kiinnitettäisiin tulevaisuudessa enemmän huomiota.
Todellisuus voi olla toinen.
– Mitään mullistavia parannuksia ei näköpiirissä ainakaan nyt näy.
Iina Järvisen väitöskirja Itsensä kehittäminen köyhyydessä tarkastettiin julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 1. syyskuuta.