Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden eteneminen on tyssännyt yllättäen Turkkiin ja sen presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vaatimuksiin.
Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) heitti torstaina ilmaan vaihtoehdon, jonka mukaan Turkin presidentillä on salainen sopimus presidentti Vladimir Putinin kanssa siitä, että hän asettuu poikkiteloin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle.
– En usko tätä, mutta ei se mahdotonta ole, Zyskowicz arvioi.
Lue lisää: Zyskowicz: Turkilla voi olla salainen sopimus Venäjän kanssa Suomen Nato-jäsenyyden estämisestä
Turkki-asiantuntija, Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies Anu Leinonen pitää Turkin ja Venäjän mahdollista salaista sopimusta ”vähän epätodennäköisenä, mutta ei täysin mahdottomana”.
Leinosen mukaan kommentaattorit ovat yleisesti arvelleet, että Turkki on suunnannut puheensa länsiliittoutumalle, erityisesti Yhdysvalloille.
– Erdogan on strategisesti ja taktisesti taitava poliitikko, joka aika usein tekee sellaisia liikkeitä, joilla saadaan yhdellä iskulla monta kärpästä.
Presidentti Recep Tayyip Erdoganin tavoitteena on asiantuntijan mukaan saada ”yhdellä iskulla monta kärpästä”.
Leinonen uskoo Erdoganin tiedostavan, että hänen puheensa näyttävät erittäin hyvältä Venäjän suuntaan.
– Mutta tuskin se on alkuperäinen, tärkein syy.
Mitä Turkki julkisesti vaatii, on listattu moneen kertaan. Lisäksi kulissien takaa on vuodettu vaatimuksia.
Niiden perusteella kyse ei ole Leinosen mukaan vain Turkin terroristeina pitämien henkilöiden luovuttamisesta ja Ruotsin ja Suomen toimista, vaan Turkki haluaa lisäksi ostaa Yhdysvalloilta F-16-hävittäjiä.
Turkissa pitkään asunut, turkkilaista maailmankatsomuksellista maisemaa väitöskirjassaan pohtinut asiantuntija Kari Vitikainen piti alkuun yllättävänä, että Turkki asettui poikkiteloin Suomen Nato-tielle.
Hän muistuttaa, että Suomella on aina ollut Turkissa hyvä maine ja että Turkilla on ollut hyvää tahtoa Suomea kohtaan.
– On arvoitus, miten me tällaiseen jamaan jouduttiin, miten neuvottelut menivät. Onko meillä sellainen käsitys, että Turkki on sanonut kyllä ja niin ei sitten ollutkaan.
Vitikaisen mielestä Turkki ja Venäjä ovat siinä mielessä samanlaisia kansoja, että niissä arvostetaan vahvaa johtajaa.
Hän miettii, onko neuvotteluissa törmätty johtajuuteen liittyviin kulttuurieroihin.
Vitikainen sanoo, että Turkissa ei luoteta instituutioihin. Maassa johtaja tai ”sulttaani” sanoo viimeisen sanan. Instituutiot taipuvat siihen.
– Onko neuvotteluissa keskusteltu instituutioiden kanssa ja ajateltu, että se mitä joku virkamies Turkin ministeriöissä sanoo, on ratkaisevaa.
Vitikainen sanoo, ettei Turkki esitä vaatimuksiaan vain kiusatakseen länttä. Turkilla ovat oma turvallisuuspoliittinen tavoitteensa.
Turkin ja Venäjän mahdollisesta sopimuksesta yrittää estää Suomen pääsy Natoon Vitikainen ei tiedä, mutta hänen mielestään lännessä olisi hyvä ymmärtää enemmän Turkin strategista kulttuuria.
Venäjän strategisesta kulttuurista on avartanut suomalaisten näkemyksiä Jyväskylän yliopiston opettaja, ex-apulaistiedustelupäällikkö Martti J. Kari luennoillaan.
Vitikaisen mielestä Turkin kulttuurista tarvittaisiin samanlaista syvällistä tietoa.
– Tulisi ymmärrystä siihen, miksi Erdogan ja Putin todennäköisesti ymmärtävät hyvin toisiaan. Venäläisessä ja turkkilaisessa kulttuurissa on paljon yhtymäkohtia ja siinä, miten pelataan poliittisia pelejä.
Kari Vitikaisen mukaan turkkilaisessa ja venäläisessä kulttuurissa on paljon yhtymäkohtia. Turkin Erdogan tapasi Putinin syyskuussa Sotshissa.
Vitikaisen mukaan jos suomalainen ajattelee, että asia on niin tai näin, turkkilaisessa kulttuurissa on paljon harmaan sävyjä.
– Turkissa asioita ei mietitä niin paljon totuuden ja valheen akselilla. Kun luterilaisessa kulttuurissa on olemassa käsitys synnistä ja siitä, että asioita tehdään väärin, Lähi-idän kulttuurissa asiat koetaan häpeän ja kunnian kautta.
Suurempi asia kuin se, että on tehnyt väärin, on se, että jää kiinni väärinteosta. Häpeän välttäminen on keskeistä.
– Onhan länsimaissa toki turkkilaisia painettu ja nöyryytetty ainakin puheissa. Tässä voi olla jotain kalavelkojen makselemista.
Vitikainen sanoo, että länsimaissa usein ajatellaan, että turkkilaiset ovat niitä vierastyöläisiä ja kebabravintolan pitäjiä.
Turkkilaisen eliitin identiteetti on aivan toisenlainen. He muistavat, että he ovat osmanien jälkeläisiä ja ovat olleet yksi maailman mahtavimmista valtakunnista.
Tämä korostuu Vitikaisen mukaan varsinkin Erdoganissa.
– Valtaan noustuaan hän lähti rakentamaan eräänlaista sulttaanikuntaa, islamilaista ylikansallista yhtenäisyyttä. AKP:n vallan alkuvuosina turkkilaiseen retoriikkaan tuli mukaan paljon osmaniaikojen ihailu.
– Tosin Erdoğan on viime vuosina minun mielestäni kääntynyt enemmän nationalistiseen suuntaan ja tämä kuuluu myös puheessa.
Kari Vitikainen.
Vitikainen on tehnyt väistökirjan turkkilaisesta imaamikoulutuksesta.
Kyseisen koulutuksen on käynyt muun muassa presidentti Erdogan.
Vitikainen huomasi imaamikoulun oppikirjoista, että aineistossa esiintyy erilaisia puhetapoja, jotka vaihtuvat keskustelukontekstin mukaan.
Aineistossa on hyvin kansallismielistä puhetta, mutta teksteihin kuuluu myös ylikansallista islamia korostavia osia. Toisissa keskustelukonteksteissa islamista halutaan tuottaa moderni ja liberaali kuva. Toisinaan on tarve korostaa islamin tiukempia tulkintoja.
Vitikainen sanoo, että turkkilaistakin sielunmaisemaa voi yrittää ymmärtää analysoimalla näitä erilaisista puhetyyleistä.
– Kun kuuntelen nyt käytävää keskustelua, siinä on vihollispuhetyyli ja kansallismielinen puhetyyli.
Vitikainen muistuttaa, että on paljon muitakin tapoja puhua.
– Jos itse olisin neuvottelemassa, yrittäisin päästä viholliskuvaretoriikasta toisenlaiseen puhetyyliin. Olisiko neuvottelutilanteessa jotenkin mahdollista laajentaa diskurssia ja tuoda keskusteluun sellaisia näkökulmia, jotka ovat jumiutuneen keskustelun reuna-alueilla ja samalla lähempänä molempien keskustelussa mukana olevan tahojen käsityksiä tilanteesta.
Vitikainen uskoo, että kokeneet neuvottelija näin varmasti toimivatkin.
Kari Vitikainen on asunut lähes 14 vuotta Turkissa. Hän oppi Turkissa ainakin sen, ettei maahan kannata mennä iskemään nyrkkiä pöytään.
Hän muistelee, miten hän kävi poliisivirastoissa hakemassa oleskelulupaa.
– Vaikeuksien ilmetessä piti olla tosi nöyrää poikaa eikä uhitella. Kun aikansa istui penkillä hiljaa apean näköisenä, joku viranomainen lopulta heltyi.
Sen hän myös oppi, että Turkissa voidaan aina neuvotella asioista.
Kun Suomessa virkamies jotain päättää, päätöstä on vaikea muuttaa. Turkissa vaikka asiat olisivat kuinka solmussa, voidaan neuvotella.
– Siellä ei ollut umpikujia.