Hitler kertoi Mannerheimille tiedot, jotka olisivat järkyttäneet Suomea ja Saksaa – ”Hirveä peto”
Adolf Hitler vieraili Suomessa 80 vuotta sitten. Muu juhlaväki sai lohikeittoa, mutta alkoholia kavahtavana kasvissyöjänä Hitlerille tarjottiin kaalipiirakoita, parsakeittoa ja teetä.
Waldemar Erfurth, Saksan kenraali Suomen pääesikunnassa, oli stressaantunut 3. kesäkuuta 1942.
Tieto valtakunnankansleri Adolf Hitlerin tulosta Suomeen marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäiville seuraavana päivänä oli yllätys myös maassa toimiville Saksan edustajille. Suurlähettiläs Wipert von Blücher ilmoitti tuohtuneena, että hänelle asia ei kuulunut.
”Siksi jää vain minulle täysi vastuu Hitlerin improvisoidun valtiovierailun järjestelyiden onnistumisesta”, jalkaväenkenraali Erfurth suri päiväkirjalleen.
Waldemar Erfurth koki, että Hitlerin vierailun järjestelyt kaatuivat hänen kontolleen.
Von Blücherin mielestä Hitler varastaisi tökerösti huomion Mannerheimin juhlissa. Turvallisuusriskistä puhumattakaan.
”Ilmeisesti hän on loukkaantunut siitä, ettei etukäteen kysytty hänen neuvoaan”, Erfurth arveli von Blücherin motiiviksi.
Ei Erfurthin neuvojakaan kuunneltu Berliinissä. Hän oli vuoden aikana päämajassa oppinut tuntemaan Mannerheimin maun. Erfurthin ehdotus oli jokin hienostunut taidelahja. Hitler halusi lahjoittaa parasta, mitä Kolmannella valtakunnalla oli tarjota: maalauksen itsestään omistuskirjoituksella. Ja lisäksi kolme maastoautoa sekä laatikon viiniä.
Suomalaiset tuntuivat ottavan rauhallisemmin.
– Kuka ottaa vastuun Hitlerin turvallisuudesta? Mannerheim vain kysäisi.
Muistelmissaan Mannerheim kertoo olleensa huolissaan ”mihin kaikkiin päätelmiin” vierailu voisi antaa aihetta.
On mahdollista, että Hitler oli kutsuttu puolivahingossa Mannerheimin tietämättä. Toukokuun lopussa Saksan Lapin armeijan komentaja Eduard Dietl, Suomen pääministeri Jukka Rangell, ulkoministeri Rolf Witting ja puolustusministeri Rudolf Walden tapasivat. Dietl kehuskeli ”hyvillä ja suorilla suhteillaan Führeriin”.
Hitlerin kutsuminen Mannerheimin syntymäpäiville nousi esiin. Dietl halusi näyttää ylivoimaisuutensa Erfruthin ja von Blücherin rinnalla. Hän saattoi toimittaa kutsun Berliiniin.
Mannerheim saattamassa Hitleriä kotimatkalle. Vastaan vierastaan marsalkka ei lentokentälle mennyt.
Mannerheim olisi halunnut jättää koko juhlat väliin ja lähteä tarkastusmatkalle rintamalle.
Presidentti Risto Ryti kuitenkin toivoi muutaman tunnin pysähdystä, jotta päivänsankarin onnittelut voitaisiin hoitaa asiallisesti. Paikaksi valittiin Kaukopään tehtaan sivuraide Imatralla. Lähellä oli Immolan lentokenttä, joka sopi nyt hyvin Hitlerin laskeutumispaikaksi 4. kesäkuuta 1942.
Suomalaisten tervehdykset esitettiin ennen hänen tuloaan. Sisällissodan ”lahtarikenraali” Mannerheimia ilahdutti erityisesti ay-liikkeen tervehdys, joka kertoi kansakunnan eheytymisestä.
Erfurth ehdotti, että marsalkka ei menisi lentokentälle vaan jäisi odottamaan junalleen.
”Tällä järjestelyllä hän pääsi yksin tervehtimään Hitleriä, kun suurempi joukko oli lentokentällä vastaanottoseremonioissa.”
Kentällä isäntänä oli presidentti Ryti. Hitlerin kone saapui hiukan puolenpäivän jälkeen.
Laskussa koneen ohjaaja huomasi vian laskutelineessä. Korjaamisen jälkeen hän teki iltapäivällä koelennon Kaukopään teollisuusalueen lähellä. Tästä syntyi legenda, että kone oli vähällä törmätä tehtaan piippuun Hitler kyydissään.
”Kontrasti lyhyen ja hieman kumaraisen Hitlerin hahmon ja pitkän, solakan Suomen marsalkan välillä pisti silmään.” Kuvassa oikealla presidentti Risto Ryti.
”Kontrasti lyhyen ja hieman kumaraisen Hitlerin hahmon ja pitkän, solakan Suomen marsalkan olemuksessa pisti selvästi silmään”, Erfurth totesi.
Paikalla oli Suomen siviili- ja sotilasjohdon lisäksi saksalaisia upseereita. Erfurth sai huomata, että Dietlin ei kerskaillut suhteillaan Hitleriin. Tämä sai kuulla Führerilta ylennyksestään kenraalieverstiksi.
”Suuresti arvostamansa Dietlin edessä Hitler säteili erityistä lämpöä. Seisoin Dietlin lähellä. Kun Hitler katsoi minuun, silmät muuttuivat samalla lasisen koviksi ja ilme kylmän välinpitämättömäksi. On selvää, että en kuulu hänen luottohenkilöihinsä”, Erfurth joutui toteamaan.
Hitlerin lahjaan kuului kolme maastoautoa.
Mannerheimia Hitler imarteli.
”Onniteltuaan minua ja lausuttuaan muutamin ystävällisin sanoin julki miten suuren arvon hän antoi sille, että hän, ensimmäisen maailmansodan tuntematon sotilas, sai tavata minut, josta silloin oli jo tullut kansani vapauttaja, valtakunnankansleri siirtyi käsittelemään suurpoliittisia kysymyksiä”, Mannerheim kertoo muistelmissaan.
Mannerheimin juna ajettiin tehtaan sivuraiteelle arvovieraita odottamaan.
Mannerheim, Ryti, Hitler ja sotamarsalkka Keitel. Heidän keskusteluaan nauhoitettiin ilmeisisti kuvassa näkyvällä, hyvin esillä olleella Yleisradion mikrofonilla.
Ennen politiikan puhumista kuitenkin lounastettiin. Ainakin muut kuin Mannerheim muistivat näin.
”Kaikki ruokalajit oli valmistettu huolellisesti keittiötaidon mestarin marsalkka Mannerheimin tilauksesta”, Erfurth kertoo.
Juhlaväki sai lohikeittoa ja täytettyä hanhea, jotka huuhdottiin alas viinillä ja samppanjalla. Hitler kuitenkin söi kaalipiirakoita, parsakeittoa ja vihannesvanukasta sekä joi teetä ja kivennäisvettä. Hän oli alkoholia kavahtava kasvissyöjä.
Lounaan jälkeen Mannerheim, Ryti, Hitler ja saksalainen sotamarsalkka Wilhelm Keitel vetäytyivät salonkivaunuun.
Keskustelusta on säilynyt Yleisradion nauhoite, joka tehtiin vaunuun näkyviin sijoitetulla mikrofonilla. Syynä oli ilmeisesti tilaisuuden historiallisuus. Joko saksalainen turvamies tai päämajan tiedotusosaston päällikkö Kalle Lehmus määräsi nauhoituksen keskeytettäväksi.
Jutun pääkuvana olevalta videolta voit kuunnella tämän salaisen tallenteen. Voit lukea sen sanasta sanaan tästä jutusta.
Juhla-ateria junavaunussa. Samassa pöydässä Hitler, pääministeri Rangell, Mannerheim ja presidentti Ryti.
Nauha jolle keskustelu äänitettiin.
Jos nauhalle saatu osa keskustelua olisi lähetetty Saksan tai Suomen radioissa, kauhu olisi ollut kamala.
Saksan salamasota oli edellisenä talvena jäätynyt Moskovan edustalla. Kesällä 1942 voittoja tuntui kuitenkin taas tulevan. Hitler kertoi totuuden Mannerheimille ja Rytille.
Vastassa oleva puna-armeija oli ”hirveä peto”, jonka voimaa ei ollut tajuttu.
– Heillä on hirvittävin varustus, mitä kuvitella saattaa. Siis, jos joku olisi kertonut minulle, että jollain valtiolla on 35 000 tankin taisteluvalmius, olisin sanonut, että olette seonneet, Hitler kertoi.
– Siis 35 000? hämmästynyt Ryti kysyi.
–35 000, olemme tuhonneet jo 34 000. Jos joku kenraaleistani olisi sellaista selittänyt, olisin vastannut, että hyvä herra te näette aaveita, tuo on hulluutta, Hitler vastasi.
Donetskiin edenneet saksalaisjoukot olivat löytäneet 30 000 työntekijän asetehtaan.
– Kun ajattelee, että he ovat olleet 20, melkein 25 vuotta vapaita varustautumaan. Kaiken, melkein kaiken he ovat käyttäneet varustautumiseen, vain varustautumiseen, Mannerheim sanoi.
Stalinin Neuvostoliittoa oli aliarvioitu pahasti.
Hitler toisti tiedon, että Stalinin ulkoministeri Molotov oli välirauhan aikana pyytänyt Saksalta vapaita käsiä Suomen ongelman hoitamiseen. Hitlerille oli tärkeää, että Suomella olisi syy pysyä yhteisessä rintamassa.
Keskusteluja käytiin muissakin kokoonpanoissa. Puoli seitsemältä illalla Hitler lähti kotimatkalle.
Erfurth oli säästänyt hänet Prahasta saapuneelta suru-uutiselta. Viikkoa aiemmin vastarintamiesten iskussa haavoittunut natsijohtaja Reinhard Heydrich oli menehtynyt. Hitler kuuli asiasta vasta lennolla kotiin.
Presidentti Risto Ryti sai käsityksen, että Hitler oli ”hyvää tarkoittava ja herkkätunteinen”.
Hitler kättelee suosikkeihinsa kuulunutta Eduard Dietliä. Samalla hän kertoi tämän ylennyksestä kenraalieverstiksi.
Mannerheimin juna lähti kohti päämajakaupunki Mikkeliä. Mannerheim, Erfurth, suomalainen jalkaväenkenraali Erik Heinrichs ja puolustusministeri Walden nauttivat iltapalaa.
Mannerheim vaikutti ilahtuneelta arvovieraastaan.
– Hän on todellinen ilmiö, marsalkka sanoi.
Ei hän tietysti olisi Hitleriä saksalaisen Erfurthin kuullen haukkunutkaan.
Mutta hillitty Hitler oli ilmeisesti tosissaan tehnyt vaikutuksen hurjasti filmeillä huutanutta natsijohtajaa odottaneille. Risto Rytikin kirjoitti päiväkirjaansa, että jollei ”hän paasaa ja pauhaa ja kiihota itseään ekstaasiin tai raivoon, hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen”.
Ilmeisesti illastavat herrat eivät lähteneet näin vivahteikkaisiin luonneanalyyseihin. Nautittiin viskiä ja soodaa.
Erfurth uskaltautui viimein antamaan oman lahjansa marsalkalle.
Se oli hänen oma teoksensa ”Überraschung im Kriege”, Yllätys sodassa. Ammattimiehen lahja toiselle. Mannerheim tuntui sitä arvostavan.
Juttu jatkoi puolille öille.
”Sitten Mannerheim nousi ylös, ja me muutkin vetäydyimme makuuvaunuosastoihimme.”
Lue lisää: Tällainen oli Hitlerin bunkkeri – katso video
Lähteet: Mannerheim: Muistelmat. Erfurth: Sotapäiväkirja 1942-1943. Manninen: Molotovin cocktail – Hitlerin sateenvarjo. Visuri: Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat. Yleisradio. HS/IS arkisto.