Kaveri käski 16-vuotiasta poikaa ottamaan tukea – sitten hän löi ensimmäisen kerran: kauhujen iltaa Koskelassa edelsi viikkojen piina

Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Ilta-Sanomissa 27. helmikuuta 2021.

– Joku pummi voi vaikka hakea, vastaa yksi pojista, kun he viestittelevät Snapchatissa ristiin perjantai-illan juomien hankkimisesta. Captain Morgan Colaa ainakin ja ehkä sixpack jotain olutta, mutta mitä?

– Onks laitilan kukko jees bissee? kysyy yksi.

On torstai 3. joulukuuta 2020. Seuraavana päivänä yksi pojista viettää 16-vuotissyntymäpäiväänsä. Vanhemmilta salattuihin juhliin on tulossa neljä henkilöä, joista yksi ei tosin tiedä, mitä illalle on suunniteltu.

– Koodataa sille viinapullo minkä se juo raakana — Aletaa sit hakkaa sitä ku se on melkei juonu sen viinan, viestittää syntymäpäiväsankari.

– Jep niidii paskoo se, viestittää toinen.

Niidii, eli tarvitsee.

Koskelan teinimurhaksi nimetyssä tapauksessa on saatu jo vastaukset kysymyksiin mitä, missä, milloin ja ketkä. Kolme ikätoveria pahoinpiteli 16-vuotiasta poikaa joulukuun 4. päivän iltana Helsingin Koskelassa niin pahoin, että hän kuoli saamiinsa vammoihin.

Käräjät olivat kesken, kun tämä juttu julkaistiin ensimmäisen kerran. Oikeuden oli ratkaistava erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin: oliko kyseessä murha vai kenties törkeä pahoinpitely ja törkeä kuolemantuottamus? Toiseksi: olivatko kaikki pojat yhtä osallisia tekoon? Jos yksi tuomitaan murhasta, tuomitaanko kaksi muutakin?

Asian yhteiskunnallisen merkityksen kannalta tärkein kysymys saattoi kuitenkin olla miksi. Poliisitermein uhrin pitkäkestoinen pahoinpitely oli ylitörkeä rikos.

Näytti siltä, että poikien ryhmädynamiikka on ruokkinut kerta toisensa jälkeen pahenevaa väkivaltaa. Ryhmässä henkilökohtainen vastuu teosta hämärtyy.

Tällainen ei käy yhtäkkiä vaan vaatii otollisen maaperän. Sen vuoksi tässä jutussa pyritään hahmottamaan tapahtumia, jotka edelsivät iltaa Koskelassa. Tiedot ovat peräisin taustahaastatteluista, oikeuden asiakirjoista ja poliisin esitutkintapöytäkirjoista.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lopulta syyskuussa kolme poikaa vankeusrangaistuksiin nuorena henkilönä tehdystä murhasta. Yksi pojista sai noin kymmenen vuoden, toinen noin yhdeksän vuoden ja kolmas noin kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen. Oikeus arvioi poikien syyllisyyttä pääosin heidän käyttämänsä väkivallan määrän perusteella. Pojat eivät valittaneet tuomiosta, joten käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan.

Alussa ei ollut neljää poikaa, vaan kolme. He olivat epäsuhtainen kolmikko, ja osa tutuista ihmetteli, miksi he ylipäänsä pyörivät samassa porukassa.

Sidos oli kuitenkin syntynyt jo päiväkodissa. He olivat leikkineet yhdessä lapsina ja poikien vanhemmat tunsivat toisensa.

Koskelassa kuollut oli heistä hiljaisin. Häntä oli kiusattu alakoulusta lähtien milloin milläkin tavalla ja verukkeella. Nimittelyä, tavaroiden viemistä, tönimistä. Joskus syy löytyi silmälaseista, toisinaan ulkonäöstä.

Kiusaamiseen osallistuivat monet oppilaat. Hän oli piinahengille helppo kohde, sillä hän ei pannut vastaan vaan nieli nöyryytykset.

Se kaikki vaikutti hänen itsetuntoonsa ja olemukseensa. Hänestä kasvoi syrjäänvetäytyvä, pitkänhuiskea poika, jolla oli huono ryhti ja katse usein maassa. Opettajat pitivät häntä kilttinä ja tottelevaisena. Koulussa oli kuviteltu, että kiusaaminen oli alkanut jo helpottaa.

Eri lähteiden perusteella hänellä ei murrosiässä kuitenkaan ollut juuri muita kavereita kuin kaksi lapsuudenystäväänsä. Heidän kanssaan hän vietti vapaa-aikaansa.

Neljäs poika tuli kuvioihin ensimmäisen kerran elokuussa 2020, koulujen alun tienoilla. Hän oli tutustunut Koskelan uhrin toiseen lapsuudenkaveriin rippileirillä.

Uhrin lapsuudenkaverit tarvitsivat rahaa, joten he pyysivät uutta tuttavuutta auttamaan uhrin ryöstössä. He tiesivät, että uhrilla olisi mukanaan ainakin kuulokkeet, joista saisi helposti pari kymppiä.

Tämä on asiakirjojen valossa ensimmäisiä selkeitä merkkejä siitä, että vaikka uhri oli osa kaveriporukkaa, muihin nähden hän oli alistetussa asemassa ja tarvittaessa hyväksikäytettävissä.

Lapsuudenkavereiden suunnitelmana oli, että he lähettäisivät uhrin myymään huumeita, jotka todellisuudessa olivat folioon käärittyjä sokeripaloja. Huumekaupan yhteydessä uhrilta vietäisiin rahat. Uutta tuttavaa pyydettiin mukaan toiseksi ”ostajaksi”.

Kun uhri meni tapaamispaikkaan K-Market Pasaatin kulmalle Itä-Pasilaan, sovitut ”ostajat” alkoivat kovistella häntä. He tutkivat uhrin taskut ja veivät häneltä JBL:n vastamelukuulokkeet, matkakortin, kännykän laturin ja rahaa 10 euroa. Hän oli saanut juuri käteisen viikkorahoiksi.

Koska uhri luuli menneensä myymään huumeita, hän ei uskaltanut kertoa tapahtuneesta heti muille kuin kavereilleen.

Sähköinen rikosilmoitus ZZZZZMQ2L9 kirjattiin vasta kuukautta myöhemmin.

(Uhrin nimi) ollut matkalla Pasilan juna-asemalta näkemään ystäväänsä, tarkoituksena käydä ravintolassa. K-kaupan lähistöllä kaksi n.16–17-vuotiasta poikaa sanoneet jotain, jolloin asianomistaja pysähtynyt ja mennyt lähemmäksi, jolloin toinen poika on tarttunut rinnuksista kiinni ja painanut seinää vasten. Tämän jälkeen ottaneet repun ja tyhjentäneet sen sekä tutkineet housujen taskut. Heitti repun ja lähtivät kävelemään poispäin.

Poliisi kysyi valvontakameratallenteita kauppakeskus Triplasta ja K-Marketista, mutta tallenteet oli jo poistettu. Ulkopuolisia todistajia ei ollut ja uhrikin sanoi, ettei muistanut ryöstöstä oikein mitään.

Tapaukselle ei ole saatavissa lisäselvitystä.

Rikos ratkeaisi vasta Koskelan murhatutkinnan yhteydessä.

Uudesta tuttavuudesta tuli kiinteämpi osa porukkaa syksyn 2020 aikana.

Nyt heitä oli siis neljä: uusi tuttavuus, uhri ja uhrin kaksi lapsuudenkaveria. Ei ole varmaa tietoa, tunnistiko uhri uutta poikaa elokuun huume-episodista.

Pojat kokoontuivat monena perjantaina Koskelan myllerretylle sairaala-alueelle. Monien muiden vanhojen kaupungin sairaala-alueiden tapaan siitä on ryhdytty tekemään asuinaluetta.

Työmaan korkeat aidat ja muut rakennelmat tarjosivat pojille suojan ulkopuolisten katseilta. Poikien ”hotboksiksi” kutsuma keltainen rakennelma suojasi myös sateelta. Siellä he kuuntelivat musiikkia, joivat ja polttivat kannabista.

Uusi tuttavuus kertoi myöhemmin poliisikuulustelussa, että löi uhria ensimmäisen kerran perjantaina 13. marraskuuta.

He kaikki olivat silloin Koskelan sairaala-alueella. Uhri oli kovassa humalassa ja läikytti vahingossa olutta uuden tuttavan takille.

Uusi tuttava oli raivoissaan. Silloin uhrin lapsuudenkaverit sanoivat hänelle, että saat lyödä uhria rangaistukseksi. He itsekin olivat tehneet niin, kun uhri oli törttöillyt jotain, esimerkiksi ollut liian kovaääninen. Sitä kutsuttiin ”rankaisuleikiksi”.

– Kysyin (uhrilta), että onko tämä nyt okei, niin se vastasi että ok, lyö vaan mutta älä lyö kovaa, kertoi poika myöhemmin kuulustelussaan.

Hän kävelytti uhrin läheisen lavan luo, jotta tämä voi pitää jostain kiinni ettei kaatuisi. Sitten hän löi.

– Ei (uhri) hirveesti oikeastaa reagoinu mitenkään. Silloin kun löin, niin se vähä niinku anto sen tapahtua. — Nyt ajattelen, että onhan tuo tosi outoa ja tosi tyhmää. En ollut koskaan aikaisemmin lyönyt ketään.

Toinen uhrin lapsuudenkavereista kuvasi kännykkäkamerallaan kaiken. Pian tämän jälkeen uusi tuttava lähti kotiinsa. Myös uhri kertoi haluavansa lähteä pois. Toinen lapsuudenkavereista asetti uhrille lähtemisen ehdoksi rangaistuksen.

– Se sano et me molemmat saadaan läpsästä sitä, niin sit saat lähteä. Ja näin tapahtu ja sit se lähti, kertoi toinen pojista myöhemmin poliisille.

Myös nämä lyönnit kuvattiin ja video lähetettiin Snapchatissa uudelle tuttavalle katsottavaksi. Uusi tuttava sanoi myöhemmin poliisille, että se kaikki – lyöminen, kuvaaminen – oli kuin teatteria.

Viikkoa myöhemmin 20.–21. marraskuuta eräs nainen ajaa autollaan Panuntietä ja huomaa maassa makaavan ihmisen.

On ollut taas perjantai-ilta, vaikka kello on nyt jo yli puolenyön ja vuorokausi vaihtunut lauantaiksi. Nainen pysäyttää autonsa ja menee auttamaan. Nuoren pojan huuli on halki ja kasvot veressä. Hän on sekava, humalassa, eikä osaa kertoa mitä on tapahtunut.

– Samassa hetkessä paikalle ajoi poika polkupyörällä ja myös hän pysähtyi siihen selvittämään tilannetta. — Yhtäkkiä siihen paikalle ilmestyi kävellen toinen nuori mies. En oikein edes ymmärrä, mistä hän siihen tuli. Ilmeisesti kadun toiselta puolelta, kertoo nainen myöhemmin poliisille.

Kävellen tullut poika puhuttelee maassa makaavaa nimeltä ja kysyy, mitä on tapahtunut. Pojat auttavat uhrin ylös ja lähtevät taluttamaan häntä kohti Käpylän juna-asemaa.

Maassa maanneella pojalla on enää kaksi viikkoa elinaikaa. Kun poliisit alkavat tutkia hänen kuolemaansa, tutkinnassa löytyvät videot antavat väläyksen myös tämän perjantain kulkuun.

Yhdessä videoista kuuluu uhrin ääni.

– Mun päälle kustiin.

– Mitä vittuu mä ta — , sanoo vieressä virtsaava lapsuudenkaveri.

Lauseen loppuosa on epäselvä, mutta luultavasti se kuuluu kokonaisuudessaan näin: mä tapan sut.

Seuraavaksi uhri makaa puistonpenkin alla. Kuuluu ääni ”mä kuvaan” ja toinen lapsuudenkavereista potkaisee uhria kahdesti.

Kuvaaja vaihtuu. Molemmat lapsuudenkavereista ovat nyt kuvassa. Heistä toinen lyö uhria nyrkillä kasvoihin. Toinen hoilaa oluttölkki kädessään ”poika saunoo”.

Vammat eivät ole jääneet pojan vanhemmilta huomaamatta, mutta poika laittaa ne tapaturman piikkiin.

Ehkä hän haluaa suojella kavereinaan pitämiään ihmisiä tai sitten pelkää heitä. Kenties molempia. Seuraava perjantai 27. marraskuuta on tyyni ennen myrskyä, sillä hän on sukulaisensa luona eikä häntä pahoinpidellä.

Sitten valmistautuminen illanviettoon Koskelassa alkaa. Toinen hänen lapsuudenkavereistaan täyttää silloin 16 vuotta.

Pojan tietämättä lapsuudenkaverit viestittelevät keskenään hänestä ja siitä, että hänen pitäisi tuoda sankarille syntymäpäivälahja.

– Jos se ei legit tuo lahjaa nii lyö sitä vaa suoraa naamaa. — Iha kumpi vaa pääasia et (uhriin) sattuu.

Perjantaina 4. joulukuuta kello 17.08 hän nousee Maunulan pysäkiltä bussiin numero 66 ja suuntaa kohti Koskelaa. Perillä hän tapaa kaverinsa, jotka ovat hankkineet olutta ja viinaa.

He istuvat puistonpenkille. On jo pimeää ja sairaala-alue hiljentynyt. Hän on siellä vielä maanantaina, kun rakennusmiehet tulevat.