Mitä Matti Savolaiselle tapahtui rintamalla? Vasta tänä vuonna palaset loksahtivat paikoilleen

Kontu, Viskari, Pilppula, Kanneljärvi, Kuuterselkä, Vammelsuu, Ino, Rajajoki.

Lassi Savolainen, 72, pyörittelee käsissään kiiltävää panssarin­torjuntatykin ammuksen hylsyä. Sen kylkeen on kaiverrettu lista paikannimiä Karjalan­kannakselta. Ne olivat rajuja taistelupaikkoja, joihin Kevyt Osasto 1 joutui jatkosodan alussa syyskesällä 1941.

Ne olivat Lassin isän Matti Savolaisen (1909–1966) taistelupaikkoja.

Vuosikymmenten ajan hylsy oli Lassi Savolaiselle vain isältä jäänyt sota­muisto, joka ei lopulta kertonut oikein mitään historian tapahtumista. Isä oli kuollut Lassin ollessa 15-vuotias, eikä hän ollut pukahtanut pojalleen sota-ajasta tuon taivaallista.

Vanhemmiten asia oli alkanut vaivata Savolaisen mieltä. Mitä kaikkea isä joutui kokemaan sodassa? Mitä hänelle siellä todella tapahtui?

– Tiettävästi hän piti sotaa hyvin epämiellyttävänä kokemuksena.

Lassilla on kaksi vanhempaa sisarusta. Perhe asui Helsingissä Kalevankadulla. Perhepiirissä Matti ei kertonut sotajuttuja. Kotona hän oli ankara isä, mutta muuten luonne oli iloinen ja nauravainen.

Lassi näyttää valokuvaa isästään sota-ajalta. Siinä kameralle hymyilee hyväntuulisen oloinen mies.

Helsinkiläinen vahtimestari Matti Savolainen astui asepalvelukseen vajaa viikko talvisodan päättymisen jälkeen maaliskuussa 1940. Jatkosodan alla kesällä 1941 hänet siirrettiin Kevyt Osasto 1:een.

Jatkosodan alussa jokaiseen Suomen armeijan divisioonaan kuului kevyt osasto. Ne olivat vajaan 600 miehen polkupyörillä liikkuneita osastoja, joiden tehtävänä oli hyökätä ja tiedustella.

Liikkuvaan yksikköön tarvittiin hyväkuntoisia miehiä. Matti Savolaisella oli ainakin kova urheilutausta.

Lassi Savolainen kaivaa esiin vanhan valokuvan. Siinä hänen isänsä on urheiluvaatteissa. Vuonna 1931 Matti oli voittanut nyrkkeilyn Suomen mestaruuden 51 kilon sarjassa. SM-mitaleita oli tullut vuosikymmenen alussa useita.

Tässä olikin suunnilleen kaikki, mitä Lassi Savolainen oli kuullut isän osallistumisesta sotaan: tiedossa oli yksikkö, joka oli sotinut Kannaksella. Sitten tuli tenkkapoo, kun hän viitisen vuotta sitten alkoi toden teolla penkoa tietoa isänsä henkilökohtaisesta sotahistoriasta.

Hän tutki sotakuvia ja etsi tietoa 12. divisioonasta, johon Kevyt Osasto 1 kuului. Hän haki tietoa sieltä ja täältä, mutta mistään ei tuntunut aukeavan oikeaa tiedon lähdettä.

Suomessa on saatavilla paljon sota-ajan tietoa arkistoista ja kirjastoista – jopa netin avoimissa lähteissä. Ongelmaksi voi tulla se, että tietojen yhdisteleminen vaatii aikaa ja jonkin verran perehtymistä.

Aikaa kului. Matti Savolaisen sotatie pysyi utuisena.

Tänä vuonna moni asia valkeni kertaheitolla Lassi Savolaiselle. Hän sai käsiinsä Kevyt Osasto 1:stä laaditun tuoreen historiikin. Se on Kimmo Sorkon omakustanteena tekemä Stadin kevyt ykkönen.

Kirja teki Lassi Savolaiseen vaikutuksen. Hän löysi muutaman maininnan isästään. Mutta mikä tärkeintä, nyt hän löysi kartoilta ne hylsystä tutut paikat: Kontu, Viskari, Pilppula, Kanneljärvi…

– Ihan liikutuin, kun asia selvisi, Savolainen sanoo.

Äänessä on edelleen liikutusta silkasta onnellisuudesta ja kiitollisuudesta. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä tärkeämmäksi tuli myös se, että Matti itse ehtisi selvittää sotaveteraani-isänsä vaiheet.

Hyökkäysvaihe Kannaksella oli ollut lyhyt, mutta sitäkin rajumpi. Eteneminen vanhalle rajalle oli tapahtunut päivissä. Maastossa lojui ruumiita ja tuhottua romua, ilma oli täynnä savua ja räjähdyskaasuja.

Venäläisten vastarinta ei romahtanut täysin. Esimerkiksi Pilppulassa suomalaiset torjuivat kovan vastahyökkäyksen, ja yli 20 suomalaista kaatui yhdessä taistelussa.

Keväällä 1942 koko Kevyt Osasto 1 lakkautettiin, ja Matti Savolainen siirrettiin toiseen yksikköön. Lassi Savolainen lehteilee isänsä sotilaspassia. Yhdeltä sivulta paljastuukin vielä lisätietoa myöhemmistä vaiheista.

Kannaksen viivytystaistelut 1944: Rajajoki-Raivola-Ahijärvi-Tali. Viipurinlahden torjuntataistelut. Vuoksen torjuntataistelut

Keväällä 1944 Matti Savolainen oli siirretty JR 200:aan, joka tunnetaan virolaisten vapaaehtoisen rykmenttinä. Se joutui kesällä 1944 todella koviin torjuntataisteluihin.

Kannakselta palasi siviiliin sodan karaisemia miehiä, jotka totuttelivat taas rauhan töihin. Matti Savolainen palasi Helsinkiin, ja hän toimi muun muassa Teknillisen korkeakoulun vahtimestarina. Sydänongelmat veivät miehen 57-vuotiaana.

Vielä isän kuoleman jälkeen tuli kuitenkin tieto, joka muistutteli ajasta sota­väessä. Lassi Savolainen kaivaa paperin esiin. Se on Matti Savolaiselle osoitettu virallinen kirje sotilaspiirin päälliköltä.

Edesmennyt sotaveteraani ylennettiin kuolemansa jälkeen alikersantiksi. Rintamalla hän oli ollut pelkkä sotamies.

Ihan tavallinen rivimies.

Pieni ja huonosti tunnettu yksikkö

Kevyt Osasto 1 perustettiin jatkosodan alla Kulosaaressa Ruotsalaisella yhteiskoululla. Nykyään Kulosaari on Helsingin kaupunginosa, mutta tuolloin se oli oma kuntansa.

Yksikkö oli lähinnä stadin kundeista koottu polkupyörillä liikkunut iskujoukko. Divisioonien kevyet osastot olivat yleensä noin 600 miehen vahvuisia. Kevyt Osasto 1 oli parhaimmillaan vahvistettu hieman suuremmaksi.

Ehkä tunnetuin helsinkiläinen sota-ajan yksikkö on Ässärykmentti eli talvisodan JR 11 ja jatkosodan JR 26. ”Historian unohdus” kuitenkin korjaantui tänä vuonna, kun Kimmo Sorkon omakustanne Stadin kevyt ykkönen – Kevyt Osasto 1 1941–1942 valmistui.

Yksikössä oli huomattavan paljon ratsuväen koulutuksen saaneita miehiä. He osasivat hypätä ketterästi myös polkupyörän satulaan – ja satulasta maahan, kun kuulat alkoivat lentää.

Yksikön taisteluhistoria jatkosodassa on siitä erikoinen, että sen aktiivinen taisteluvaihe elokuussa 1941 kesti vain kymmenen päivää.

Maaliskuussa 1942 Päämajasta tuli käsky kevyiden osastojen lakkauttamisesta. Vanhimpia ikäluokkia kotiutettiin. Nuoremmat, kuten Matti Savolainen, sijoitettiin toisiin yksiköihin.