Morgan Rantanen, 24, tietää mitä tapahtuu kun kuolleilta loppuu tila – ”Pahimmillaan kolme vainajaa pinossa sängyllä”

Hautausauton kuljettaja Morgan Rantanen, 24, etsii vainajaa sairaalan varakylmiöstä.

Rantasen pitäisi asettaa vainaja arkkuun ja viedä hänet kappelin kylmiöön odottamaan hautaamista. Varakylmiön lokikirjasta ei kuitenkaan löydy menehtyneen nimeä.

– Ei auta kuin käydä jokainen vainaja läpi ja tarkistaa, onko hän täällä, hän sanoo.

Lopulta vainajan nimi löytyy hyllypaikkaan kiinnitetystä lapusta. Rantanen siirtää hänet arkkuun, siistii häntä ja pukee ylle puhtaan valkoisen paidan.

– Vainaja on laitettava aina sellaiseen kuntoon, että hänet voisi näyttää omaisille.

Ruumishuone on Espoon Jorvin sairaalan entinen siivoustila, johon on lisätty kylmälaitteet vainajatilan puutteen vuoksi.

Tilaa on varakylmiössäkin niukasti. Tällä kertaa huoneessa on 20 vainajaa, joista kolme makaa lattiapaikoilla metallisissa kaukaloissa. Käytäntö vaikuttaa vakiintuneelta; lattiapaikat on ilmoitettu seinään kiinnitetyissä post-it-lapuissa.

Paikoin yhdelle makuusijalle on laitettu kaksi ruumista.

– Pahimmillaan täällä on kolme vainajaa sängyllä sellaisessa pinossa, Rantanen sanoo.

Jorvin sairaalasta vastaava HUS perustelee varakylmiönsä tilannetta väliaikaisella ruuhkalla. Sen mukaan vainajia ei enää säilytetä lattiapaikoilla ja vainajan ruumista käsitellään aina kunnioittavasti.

Suomalaiset ovat vanheneva kansa. Kuolleiden määrä kasvaa ja hautausajat pitenevät, mutta kehitykseen ei ole varauduttu ajoissa.

Siksi vainajia säilytetään ympäri Suomen erilaisissa varatiloissa, kuten kylmälaittein varustetuissa rahtikonteissa.

Ylen MOT:n toimittaja nousi hautausauton kuljettaja Morgan Rantasen kyytiin selvittääkseen, mitä tapahtuu, kun kuolleilta loppuu tila.

Jutun lopussa olevalla lomakkeella voit kertoa toimitukselle, jos sinulla on ollut läheisen hautaamiseen liittyviä ongelmia.

Päivän ensimmäisen vainajan Rantanen hakee Helsingin Malmin sairaalan tilapäisistä kylmätiloista.

Kontteja ympäröivä vanerikatos suojaa katseilta, mutta ei luonnon olosuhteilta.

– Kerran avasin kontin oven ja vastaan lensi lintu, Rantanen kertoo.

Ulkona alkanut lumisade tulee hiukan katoksen sisään. Lämmitystä ei ole, joten Rantanen siistii, pukee ja asettaa vainajan arkkuun pakkasessa.

Työtilan lattia on joskus peilijäässä. Kylmällä kelillä kumihaskat halkeavat helposti käsiin.

– Vainajat vuotavat joskus nesteitä, joten kun vainajan ottaa jääkaappilämpötilasta kovaan pakkaseen, hän voi jäätyä metalliseen kaukaloon kiinni, Rantanen kertoo.

Malmin kontit ovat käyntipäivänä varsin täysiä. Vainajia on varsinaisten hyllypaikkojen lisäksi konttien lattialla metallikaukaloissa.

Malmin konteista vastaava Helsingin kaupunki kertoo, että vainajia ei kuuluisi jättää lattiapaikoille. Kaupungin mukaan konttien siisteystilannetta on jo parannettu ja konttien läheisyyteen aiotaan rakentaa lämmitetty työtila.

Vainajakontit yleistyivät Suomessa koronapandemian alussa, kun kuolleisuuden pelättiin kohoavan. Nyt kontit ovat olleet käytössä jo vuosia.

Konttien täyttymistä selittää myös se, että vainajat viettävät kylmätiloissa jatkuvasti pidempiä aikoja. Malmin kontissa helmikuussa olleista vainajista osa oli tuotu sinne syyskuussa eli viisi kuukautta aiemmin.

Hautausalan ammattilaiset sanovat, että nopea hautaaminen ei vaikuta olevan suomalaisille enää niin tärkeää.

Joskus vainajan omaiset eivät kykene järjestämään hautajaisia. Toisinaan omaisia ei ole. Silloin hautaamisen järjestely siirtyy sosiaalitoimen vastuulle.

Joskus vainajan hautaaminen on jostain syystä jäänyt sosiaalitoimeltakin ja vainaja on unohtunut ruumishuoneeseen.

– Pisin aika, jonka olen nähnyt vainajan viettäneen tällaisessa tilassa, on puolitoista vuotta, Rantanen sanoo.

Seuraavan vainajan Rantanen noutaa kylmäkontista, joka on Keravan terveyskeskuksen pihalla.

Hakureissulla tulee ongelmia. Ilmenee, että vainajassa on edelleen kiinni hoitolaitteita, kuten katetri ja avannepussi. Hoitolaitteiden poistamiseen tarvittaisiin terveydenhuollon ammattilainen.

– Kokemuksesta tiedän, että emme saa ketään poistamaan näitä, Rantanen sanoo.

Rantanen soittaa terveyskeskukseen, josta hänet ohjataan soittamaan hyvinvointialueelle. Sieltä kerrotaan, että hoitolaitteiden poisto onnistuisi mahdollisesti kahden päivän päästä.

Se on ongelma Rantaselle, jonka pitäisi toimittaa vainaja kappeliin siunausta varten.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ei kommentoi MOT:lle yksittäistapausta. Sen mukaan vastuu hoitolaitteiden poistamisesta on yksiköllä, josta vainaja on tuotu konttiin.

Rantasen noutama vainaja on tuotu konttiin paikalliselta palvelutalolta. Suuri osa suomalaisista kuolee nykyisin hoivakodeissa, joissa harvoin on kylmätiloja.

Rantanen kuljettaa lopulta vainajan kappelin kylmiöön odottamaan ammattilaista, joka poistaisi hoitolaitteet.

Morgan Rantasen kohtaamat ongelmat eivät ole poikkeustapauksia.

Ylen tutkivan journalismin toimitus MOT kysyi hautaustoimistoilta vainajatilojen riittävyydesta. Kyselyyn vastasi 77 hautaustoimistoa.

Vastausten mukaan tilanpuute on tuottanut ongelmia ympäri maata kymmenillä paikkakunnilla. Suuri osa ongelmista liittyi tilapäistilojen kuten rahtikonttien käyttöön.

”Joissain konteissa vainajat ovat olleet lattialla, kontit ovat usein epäsiistejä.”

MOT:n kysely hautaustoimistoille

Hautaustoimistojen mukaan kontit tekevät vainajan arvokkaan kohtelun vaikeaksi. Kylmäkontteja kuvaillaan ahtaiksi ja monesti myös likaisiksi.

Vainajatilan puute pahenee talvisin, kun kuolleisuus kasvaa ja hautajaisia lykätään joulun pyhien yli.

Vuoden vaihteessa tilanne kärjistyi niin, että kylmäkontit ja muut tilapäiset tilat täyttyivät eri puolilla Suomessa. Paikoin vainajat eivät mahtuneet kontteihinkaan.

Useiden hauturien mukaan vainajia jouduttiin säilyttämään lyhyitä aikoja myös kylmäkaappien ulkopuolella.

Hautausauton kuljettaja Rantanen kuitenkin painottaa, että hänen vaikeat työolonsa ovat sivuseikka.

Vaikeampia ovat tilanteet, jotka tuottavat lisää kärsimystä sureville omaisille.

Kerran Rantanen oli sopinut vainajan näytöstä omaisille, jotka halusivat nähdä kuolleen ennen arkun kannen sulkemista. Kun Rantanen saapui hakemaan vainajaa, tämä ei enää ollutkaan kylmiössä.

Kylmiö oli täyttynyt, joten tilaa oltiin tehty siirtämällä vainajia toisiin kylmätiloihin.

– Omaiset ovat antaneet meille toimeksiannon juuri heidän rakkaansa hautausjärjestelyistä. Ei heille voi mitenkään hienotunteisesti selittää, että kylmiöt ovat täynnä, että juuri heidän läheiselleen ei ole tilaa.

”Vainajat eivät pysy ”näyttökunnossa”, jos kylmäketju on huono. Tämä on erittäin ikävää omaisille.”

MOT:n kysely hautaustoimistoille

Suomessa kuolee vuosittain yli 60 000 ihmistä. Yhtä vainajaa saatetaan kuljettaa monta kertaa paikasta toiseen, kuten ruumiinavaukseen ja sieltä pois.

Kun kylmätilaa ei ole ja vainajia siirretään paikasta toiseen vapaiden paikkojen perässä, kasvaa riski sille, että tieto vainajan olinpaikasta ei liiku vainajan mukana.

Ylimääräiset siirrot tuottavat omaisille myös kustannuksia. Vainajien näyttöjä ei haluta sopia rahtikontteihin, joten hautaustoimistot siirtävät vainajia säädyllisempiin tiloihin. Yhden siirron kustannukset voivat olla omaiselle satoja euroja.

Lain mukaan vainajan ruumista on käsiteltävä kunnioittavalla tavalla.

Rantaselle se tarkoittaa muun muassa sitä, että hän pukeutuu työssään aina mustaan pukuun ja valkoiseen paitaan. Hautausautoa hän ajaa korostetun rauhallisesti. Vainajaa käsitellessään hän ei kiirehdi.

Se tehdään kunnioituksesta vainajaa kohtaan, mutta myös oman mielenrauhan vuoksi, Rantanen sanoo.

– Tässä työssä joutuu kohtaamaan asioita, joita suurin osa ihmisistä ei koe. On omalle mielelleni tärkeää, että vainaja on mahdollisimman levollisen näköisenä arkussaan, kun kansi menee kiinni.

24-vuotias Morgan Rantanen on nähnyt satoja vainajia.

Moni suomalainen sen sijaan ei ole koskaan nähnyt vainajaaa. Keskimäärin suomalaiset ovat etääntyneet kuolemasta, Rantanen sanoo.

– Se mitä omaisille välittyy, on hautausalan tarjoama kulissi, joka on hyvin peittänyt todellisuuden, Rantanen kuvailee.

Rantanen toivoisi avointa keskustelua vainajien kohtelusta Suomessa.

– Omasta, vainajien, omaisten ja terveydenhoidon henkilökunnankin puolesta toivon, että tilanne muuttuu. Ne jotka asiasta tietävät, eivät ole siitä mielissään.