Lehtori Annukka Vesalle sanottiin yläasteella, ettei hänestä tule mitään. Nyt hän haluaa auttaa nuoria löytämään oman polkunsa.
”Sinusta ei tule mitään.”
Nämä sanat ovat rovaniemeläiselle ammattikoulun lehtorille Annukka Vesalle tuttuja. Hän kohtaa työssään jatkuvasti nuoria, jotka kertovat olevansa ahdistuneita ja kärsivät koulumaailman paineista.
Samat sanat Vesa on kuullut myös itse ollessaan teini-ikäinen.
– Muistan selvästi, kun opettaja huusi, ettei minusta tule mitään. Silloin ajattelin vihaisena, että siinä tapauksessa opiskelen opettajaksi, niin sinäkään et enää ole mitään, hän muistelee.
Opiskelu oli haastavaa, eikä opettaja ymmärtänyt, millaisia tunteita teini-ikäinen Vesa kävi läpi.
– Kun olin yläasteella 1990-luvulla, koulunkäynti ei kiinnostanut. Teini-ikäisenä opiskelukokemus täyttyi epäonnistumisen tunteista. Lisäksi koin joidenkin opettajien käytöksen epäoikeudenmukaisena ja halventavana, Vesa kertoo.
Vesa ajatteli, ettei hänestä ikinä voisi tulla opettajaa, sillä hän ei ollut hyvä koulussa. Lukeminen ei kiinnostanut. Opettajaksi kouluttautuminen vaati yliopistoon pääsyn.
Opiskelu ahdisti ja lannisti.
Lehtori Annukka Vesa tietää omasta kokemuksesta, miltä tuntuu, kun aikuiset eivät usko lapseen.
Suomalaisten arki on muuttunut ikävystyttävämmäksi ja raskaammaksi 2000-luvulla. Etenkin nuoret kokevat arkensa raskaaksi.
Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksesta, jossa vertaillaan vuosia 2002 ja 2017. Asiasta uutisoi vuonna 2020 muun muassa Helsingin Sanomat.
Lähes puolet yli 14-vuotiaista koululaisista piti tutkimuksessa arkeaan raskaana. Osuus on enemmän kuin kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Nuoret pitivät arkeaan myös aiempaa ikävystyttävämpänä.
Tulokset olivat samansuuntaisia myös viime vuonna julkaistussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyssä.
Vaikka suuri osa vastanneista lapsista ja nuorista kertoi olevansa tyytyväinen elämäänsä, tyytyväisyys oli kuitenkin laskenut edellisestä tutkimuksesta. Erityisesti tyttöjen kohdalla moni mittari osoitti alaspäin: ahdistuneisuutta, masennusta ja koulu-uupumusta.
Koronaepidemia on ollut erityisen raskasta aikaa lapsille ja nuorille. Joka neljäs tyttö tuntee yksinäisyyttä. Myös Ukrainan sota ahdistaa.
Lisäksi yliopistoon haluavilla nuorilla todistusvalintaa on painotettu. Hyvät arvosanat on saatava jo lukiossa – ja mielellään jo yläasteella, jos mielii päästä ”hyvään” lukioon.
”
Julkisuudessa hehkutetaan ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet 11 laudaturia. Missä ovat jutut niistä adhd-tyypeistä, jotka ovat ihan älyttömän hyviä asioissa, jotka juuri heitä kiinnostavat?
Hyvien arvosanojen tärkeyttä tolkutettiin myös teini-ikäiselle Annukka Vesalle.
Vaikeasta yläaste- ja lukioajasta huolimatta Annukka Vesa saavutti unelman, joka tuntui teini-ikäisenä niin kaukaiselta, ettei siitä uskaltanut edes tosissaan haaveilla.
Ensin Vesa päätyi opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Monien mutkien kautta hän pääsi myös yliopistoon opettajankoulutuslaitokseen toiseksi parhailla pisteillä. Tuolloin Vesalla oli jo omia lapsia.
Lopulta omien unelmien tavoittelu vaati vain yhden aikuisen, joka uskoi häneen.
Tuo aikuinen oli ammattikoulun opettaja.
Vesa teki ”puoliksi läpällä” koulunkäynnin ohjaajan lopputyön, josta arvosanaksi tulikin erinomainen. Opettaja kehui ja sanoi, että Vesa pystyisi jatkamaan erinomaista lopputyötään yliopistossa.
– Se oli ensimmäinen kodin ulkopuolinen tsemppaus. Muistan ajatelleeni, että enkö minä olekaan tyhmä, Vesa kertoo.
Annukka Vesa aloitti hauskojen Tiktok-videoiden tekemisen korona-aikana ja hänestä tuli hetkessä nuorten suosikki.
Korona-aikana Vesa aloitti Tiktok-videoiden tekemisen – ja vähän läpällä senkin. Nykyään hänellä on yli 40 000 seuraajaa, joista suurin osa on lapsia ja teini-ikäisiä.
Videoihin sataa jatkuvasti kommentteja, joissa nuoret kertovat paineistaan tai kysyvät neuvoa.
Vesa ajattelee, ettei yläaste ole lopulta muuttunut kovin paljoa hänen peruskouluajoistaan. Syy on hänelle selvä.
– Kauheasti kuulee nuorilta edelleen sitä, että pitää saavuttaa ja tehdä paremmin. Jos saa arvosanaksi nelosen tai vitosen, sitten moititaan. Se ei ole muuttunut minun teiniajoistani, Vesa sanoo.
Syyksi hän arvioi koulumaailmaa, opetustapoja, julkisuutta ja sosiaalisen median vaikutusta. Esillä ovat vain tietynlaiset henkilöt.
– Julkisuudessa hehkutetaan ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet 11 laudaturia. Missä ovat jutut niistä adhd-tyypeistä, jotka ovat ihan älyttömän hyviä asioissa, jotka juuri heitä kiinnostavat, Vesa pohtii.
Hyvä esimerkki nuorten suorituspaineista tuli esiin hiljattain.
Vesa oli juuri aloittanut työt ja käynnisti puhelimensa. Kännykkään oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta, johon hän soitti takaisin.
Puheluun vastasi entinen oppilas, jonka Vesa tunnisti heti. Tämä kuulosti hieman pelästyneeltä ja sanoi, ettei ollut soittanut. Vesa halusi kuitenkin jutella entisen oppilaansa kanssa ja kysyi, missä tämä oli nykyään töissä.
– Entinen opiskelija kertoi, että opiskelu oli ahdistanut kouluaikoina. Kysyin häneltä, että eikö sinusta kuitenkin tullut ammattilainen? Hän vastasi, että tuli ja sellaiseksi olen kasvanut.
Tämä on Vesan mielestä loistava esimerkki siitä, miten jokaisella ihmisellä on oma polkunsa. Ei ole väliä, miten lopputulokseen pääsee, kunhan sinne pääsee.
– Sanon opiskelijoille koulussakin, että minulle ei ole väliä, miten he osoittavat lopputyössä minulle vastauksen. He voivat tehdä videon, piirtää tai kuvata ajatteluprosessinsa, kunhan vastaus tulee esiin. Yhden asian voi tehdä niin monella eri tavalla.
Vesan mielestä nuoria pitäisi kuunnella enemmän. Kuvassa hän keskustelee oppilaidensa Julius Mustosen ja Viljami Ylipetin kanssa TikTok-videoista.
Huumorin pitäisi olla kantava voima elämässä ja opinnoissa, Vesa ajattelee.
Hänen mielestään opiskelijoilla on valtavat resurssit, kapasiteetti ja hienoja ajatuksia. Nuoret eivät kuitenkaan uskalla näyttää tätä aikuisille, sillä he pelkäävät, että joku sanoo heti ei.
– Rennommalla asenteella saa monesti paljon parempia tuloksia aikaan kuin nipottamalla, Vesa sanoo.
Hänen mukaansa on oppilaitosten tehtävä viestiä nuorille siitä, että on olemassa muitakin polkuja kuin oikeus- tai lääketieteellinen koulutus yliopistossa.
– Vastaus löytyy aikuisille peilistä. Jos näyttää siltä, että 20 opiskelijan porukasta 18 ei jaksa opiskella, kyllä opettajalla on miettimisen paikka. Voisiko tehdä jotain eri tavalla ja vaikka kysyä opiskelijalta, mikä olisi hänelle mielekäs tapa oppia?
Aikuisten pitäisi myös opetella kohtaamaan nuoria. Opettajatkin voivat hyödyntää somen voimaa ja kohdata nuoret kanavissa, joita nämä käyttävät.
Vesa muistaa omasta nuoruudestaan, miten hänellä oli tapana provosoida ja härnätä aikuisia. Monella se kuuluu nuoruuteen. Omia rajoja etsitään, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.
– Aikuisen hermostuminen on kirosana nuorille. Puhutaan asioista mieluummin ja heitetään vaikka vähän vitsiä.
–Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia, Vesalla on tapana sanoa.
Miten itsekin koulupaineista kärsinyt Vesa sitten neuvoisi koulun aloittavia tai koulua jatkavia nuoria?
– Ole rohkea ja kysy koulussa. Jos et uskalla, pyydä kaveria kysymään. Me opettajat olemme koulussa teitä nuoria varten. Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia. Jos joku esimerkiksi kysyy, missä on vessa ja opettaja vastaa, että etkö sinä typerys tiedä, niin kumpi on tyhmä? Kysyjä vai vastaaja?
Vesa muistuttaa, että on tärkeää myös rentoutua.
– Jos et jaksa tavata kavereita, lähde kesken opiskelun edes käymään vessassa tai kävele vaikka Mäkkäriin. Ei kukaan pysty keskittymään, jos ei välillä pidä taukoja.
Hän kannustaa nuoria ottamaan välillä myös rennosti. Muiden typerät kommentit eivät saa pilata omaa itsentuntoa tai elämää.
Myös vanhemmat ja aikuiset voivat opetella muuttamaan omia näkemyksiään.
– Aikuiset ja nuoret voivat auttaa toisiaan yhdessä. Jos aikuinen antaa nuoren opettaa myös itseään, nuori saa tärkeitä onnistumisen kokemuksia, ja aikuinen voi oppia uuden näkökulman vanhaan asiaan.
Annukka Vesan löytää Tiktokista käyttäjänimellä @annukkavesan