Vuoden pisin Jeesuksen tarjoama vapaa tarkoittaa monelle vain lepoa – asiantuntija: ”Yleissivistys ohenee”
Kiirastorstai on monelle päivä, joka kuluu hikoillen kassajonossa. Edessä on neljän päivän odotettu vapaa. Vuoden pisin Jeesuksen tarjoama pyhä. Laiskottelua ja herkkuja. Hyvällä tuurilla hankikanto.
Helsinkiläisen papin Marjut ”Maikki” Mularin mielestä pääsiäisen tarjoama lepohetki on tervetullut.
– Lepohan on hirveän radikaali teko ajassa, jossa sille ei ole sijaa. Se on ihmisen perusoikeus, kuten kymmenestä käskystä tiedämme, Haaga-Helian korkeakoulupappina ja somessa ”pastori-Maikkina” toimiva Mulari muistuttaa.
Kyllä, kolmas käsky: muista pyhittää lepopäivä. Tai pääsiäisen tapauksessa jopa neljä.
Mularin mielestä pääsiäinen voi tarjota meille vielä lepäämistäkin enemmän, jos pysähdymme miettimään sen sanomaa. Kristinuskon suurimman juhlan tarinan syvällisempi ymmärtäminen tuo sen viettoon lisää merkitystä.
– Pääsiäinen on toivon ja valon juhla. Luoja tietää, kuinka paljon me niitä tässä ajassa tarvitsisimme, Mulari sanoo.
Yleissivistykseen kuuluisi tietää, mitä juhlapyhien taustalla on.
Jyri Komulainen, johtava asiantuntija
Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön johtava asiantuntija Jyri Komulainen on samaa mieltä. Pääsiäinen tarkoittaa monelle suomalaiselle nykyään lähinnä lepoa ja ruokaa. Pääsiäistarina ei ole enää osa kollektiivista kulttuurista ymmärrystä.
– Uskontoon liittyvä yleissivistys ohenee. Jos kalenterissamme on tietyt juhlapäivät, niin kyllä yleissivistykseen kuuluisi tietää, mitä niiden taustalla on.
Tällä Komulainen ei tarkoita pelkästään sitä 64 prosenttia suomalaisista, jotka kirkkoon kuuluvat, vaan ihan kaikkia.
Komulainen muistelee uutisklippiä, jossa ihmisiltä kysyttiin, miksi pääsiäistä vietetään. Moni ei osannut vastata.
Ortodoksien pääsiäinen on sävyjä täynnä
Jos luterilaisten pääsiäissuhde on päässyt laajalti maallistumaan, ortodoksisessa kirkossa eletään parhaillaan vuoden kiireisintä aikaa: palmusunnuntaista alkanutta hiljaista viikkoa, joka myös suurena viikkona tunnetaan.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi isä Teo Merraksen mielestä se, että Suomessa on totuttu painottamaan pääsiäistä vain ortodoksien suurimpana juhlana, ei tee sille oikeutta.
– Pääsiäisen tulisi olla kaikkien kristittyjen suurin juhla. Siinä on samassa alku ja loppu. Kristuksen maanpäällinen elämä tuli päätökseensä, mutta kuolemalla hän antoi elämälle uuden alun mahdollisuuden ja avasi tien kuolemasta ylösnousemukseen, Merras selittää.
Ortodokseja on Suomessa noin 56 000. Korona-ajan jälkeen ortodoksiseen kirkkoon on liittynyt etenkin nuoria ja nuoria aikuisia.
Merraksen mielestä paastoajan päättävä pääsiäisyön jumalanpalvelus on paraatiesimerkki tästä. Se alkaa pimeässä kirkossa ja vaihtuu pääsiäissunnuntain puolelle saavuttaessa valoon ja riemuun monilla eri kielillä lausuttujen ”Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!” -huutojen myötä.
– Se on monelle vuoden kohokohta. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen kokeminen on jotenkin hyvin syvällistä.
Huvikielto sävyttää yhä pääsiäisen viettoa
Jyri Komulaisen mukaan luterilainen teologia on keskittynyt korostamaan Kristuksen kuolemaa ja sen sovittavaa merkitystä.
Pitkäperjantaina tapahtunut Jeesuksen ristiinnaulitseminen on siis heittänyt synkän varjonsa koko pääsiäisen ylle. Pääsiäistä ei ole totuttu ajattelemaan evankelisluterilaisessa kirkossa toivon ja valon juhlana. Toisin kuin ortodokseilla, joilla pääsiäisen riemu on luterilaisia paremmin hallussa.
Kristillisiin juhliin liittyi ankeuden elementti.
Jyri Komulainen, johtava asiantuntija
Komulaisen mukaan pääsiäisen harrasta tunnelmaa lisäsi vielä 2000-luvun alkuun asti Suomessa voimassa ollut huvikielto. Se tarkoitti, että kiirastorstaina, pitkäperjantaina ja jouluaattona järjestettäviin iltatapahtumiin piti hakea poliisilta erillislupa.
– Huvikiellon myötä kristillisiin juhliin liittyi sellainen ankeuden elementti. Maailma ikään kuin pysähtyi. Viime vuosikymmenten aikana muutos on ollut massiivinen, hän sanoo.
Enää maailma ei pysähdy pääsiäisenä, eikä oikeastaan muulloinkaan. Arki ja pyhä kulkevat yhä tiiviimmin liki. Samoin on käynyt juhlasesonkien kanssa. Kun edellistä ei olla vielä edes kerätty pois, markkinakoneisto työntää jo toista juhlaa kuluttajien ostoskoreihin.
Pääsiäinen jää joulun jalkoihin
Pappi Marjut Mulari elää ensimmäisestä adventista alkavan kirkkokalenterin mukaan. Hänelle sen seuraaminen tuo sellaista merkitystä elämään, jota rahalla ei voi ostaa.
– Itselle on helpottavaa pitää kiinni kirkkovuoden rutiineista, vaikken niitä ryppyotsaisesti suoritakaan. Rutiinien noudattaminen tekee ihmiselle hyvää, Mulari sanoo.
Kirkkovuosi ei huipennu jouluun, vaikka moni niin nykyään luuleekin.
Markkinatalous on yksi iso syy siihen, miksi joulu on jyrännyt pääsiäisen, arvioi Jyri Komulainen. Joulukuvastosta ja jouluperinteistä, etenkin lahjojen antamisesta, on tullut globaali kulttuurien rajat ylittävä ilmiö.
– Pääsiäisellä ei ole mitään siihen verrattavaa. Pääsiäismunat eivät pysty kilpailemaan samassa kategoriassa.
Toinen syy joulun ykkössijaan liittyy Komulaisen mukaan sen otolliseen ajankohtaan lähellä talvipäivänseisausta, jolloin monet kansat ovat aikojen alusta viettäneet erilaisia juhlia. Pääsiäisen ajankohta taas vaihtelee vuosittain kuun liikkeiden mukaan.
Komulaisen mielestä Jeesus-lapsi ja Betlehemin ensimmäisen joulun taianomainen tunnelma ovat ehkä helpommin lähestyttäviä asioita kuin Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja sitä edeltänyt piinaviikko.
– Kristuksen ylösnouseminen kuolleista on inhimillisen käsityskyvyn tuolla puolen.
Pitkäperjantai on uutiskuvissa läsnä päivittäin
Komulaisen mukaan pääsiäistarinan opetus on oikeudenmukaisuuden voitto. Se, että valo voittaa pimeän.
Tälle ajatukselle hän toivoo ihmisten antavan hetken aikaa tulevina pyhinä. Hän ymmärtää, että jos katsoo kuvia Gazasta tai Ukrainasta, herää kysymys, onko lupauksella katetta.
– Kristinuskon paradoksi onkin, että maailma näyttää pitkäperjantailta ja silti sanoma on, että sen jälkeen tulee pääsiäinen. Synkän lopun jälkeen se onkin toivon kertomus.
Pappi Marjut Mulari muistuttaa, että pääsiäisen toivon sanoman voi ottaa vastaan kuka tahansa ja soveltaa sitä omaan elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.
– Ja tuoda toivoa sitten eteenpäin toisille ihmisille. Ajattelen, että se olisi nyt hirmu tärkeää.